Hevonen eläimenä, mitä hevonen tarvitsee?

Tunne Yhteys

Hevonen eläimenä, mitä hevonen tarvitsee?

Hevonen eläimenä ja sen lajityypilliset tarpeet. Ajattelemme usein, että nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuitenkin usein voi olla tilanne, että teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Joskus kyse on olosuhteista, joskus siitä, että me ihmiset päätämme olla eri mieltä. Jokainen hevonen on oma yksilönsä, mutta on olemassa tiettyjä lajityypillisiä tarpeita, jotka tekevät hevosen elämästä luonnollisempaa.

Hevonen eläimenä

Hevonen on laumaeläin, laiduntaja ja saaliseläin. Näistä voinemme kaikki olla samaa mieltä. Näiden asioiden ympärille muodostuu se kokonaisuus, miten lajityypillisesti hevonen voi tai saa elää. Ja minkälaiset mahdollisuudet sillä on lajityypilliseen käyttäytymiseen.

On tosiasia, että hevoset eivät oikeastaan elä juuri missään samalla tavalla, kuin ne elivät ennen kuin ihminen alkoi vaikuttaa asiaan enemmän. Ihminen on luonut tietyt olosuhteet, joissa hevoset elävät ja olevat. Nämä olosuhteet voivat varioida monella tavalla, eroja löytyy niin kulttuureissa kuin lajien välilläkin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, mutta on hyvä pitää mielessä tietyt asiat, jotka kuuluvat hevosen luontaiseen käyttäytymiseen.

Hevonen on laumaeläin

Hevonen on eläin, joka on elänyt laumoissa. Lauman tuoma tuki turva on hevosen hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Hevoset muodostavat laumassa erilaisia sosiaalisia suhteita ja niillä voi olla syviä ystävyyssuhteita toisiinsa. Lauman hierarkia ei toimi niin suoraviivaisesti kuin joskus ajateltiin, vaan tässäkin asiassa sosiaaliset suhteet vaikuttavat enemmän kuin se, että olisi joku yksi jokaista tilannetta ja jokaista yksilöä dominoiva johtaja.

Hevoset toimivat laumana yhdessä, ne syövät yhdessä, etsivät ruokaa yhdessä, lepäävät yhdessä ja harjoittavat pakorefleksiään yhdessä. Myös kosketus on yksi hevosen perustarpeista. Jos hevosella ei ole hevosystäviä tai -ystävää, siltä puuttuu olennainen osa sen lajityypillisestä elämästä.

Hevonen eläimenä, mitä hevonen tarvitsee?

Hevonen on laiduntaja

Hevonen käyttää laidunolosuhteissa noin 12-17 tuntia syömiseen ja ravinnon etsintään. Laiduntamiskäyttäytyminen on muotounut miljoonien vuosien kuluessa ja niiden ruoansulatuselimistö on tottunut vastaanottaamaan suhteellisen pieniä ruokamääriä lyhyin väliajoin. Hevosen luontainen ruokavalio koostuu erilaisista ruohoista ja heinistä sekä muista luonnossa kasvavista aineksista.

Koska hevosen mahalaukku on sopeutunut ottamaan vastaan pieniä määriä kerrallaan, on mahalaukun koko noin 8-15 litraa. Vertailun vuoksi ohutsuolen tilavuus on noin 60-70 litraa ja paksusuolen 90-100 litraa. Mahalaukku erittää myös jatkuvasti mahahappoja, joiden tarkoitus on rehun sulattaminen. Näitä happoja erittyy huolimatta siitä, syökö hevonen vai ei.

Tästä johtuen heosen tulisi syödä ennemmin monta kertaa päivässä pieniä annoksia kuin muutaman kerran päivässä isoja annoksia. Mitä useammassa osassa heinät voidaan jakaa, sen parempi. Pitkät ruokintavälit saattavat altistaa esimerkiksi vatsahaavalle. Liian nopeasti syöminen (ahneet hevoset) tai suuri viljamäärä, joka kulkeutu mahassa liian nopeasti (ei ehdi sekoittua ruoansulatusaineiden kanssa) voi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä.

Hevonen eläimenä, mitä hevonen tarvitsee?

Hevonen on saaliseläin

Saaliseläin on aina varuillaan. Hevonen on saaliseläin, joten tämä on hyvä pitää mielessä. Säikkyvää ja pelkäävää voidaa opettaa ja siedättää, mutta me emme saa saaliseläintä pois saaliseläimestä, tai jos saamme, jäljelle jää pelkkä kuori. Rutiinit auttavat hevosia, sillä ne luovat kestävän pohjan erilaisille tapahtumille ja muutoksille. Rutiinit voivat auttaa myös palautumisessa.

Koska pelko on hevoselle luontainen ominaisuus se on tavallaan jatkuvasti huolissaan. Hevosen pelkokeskus, eli mantelitumake, on suurempi kuin esimerkiksi muilla kotieläimillä. Pelko ja huolestuminen siis todella ovat lajityypillistä käyttäytymistä.

Me voimme kuitenkin auttaa ja tukea hevosta niin, että se ei vietä liikaa aikaa pelon ja stressin tiloissa. Yllä mainitut rutiinit, ovat yksi perusasioista, joiden avulla voimme tukea hevosia. Muissa tilanteissa ja koulutuksessa on hyvä ottaa nämä asiat huomioon ja seurata hevosen tunnetilojen muutosta. Vain rento voi oppia, tämä tarkoittaa sitä, että liian stressaantunut tai pelkäävä hevonen ei opi, muuta kuin ehkä huonoja toimintamalleja.

Jokaisen hevosen sietoikkuna on omanlaisensa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen kokee omalla yksilöllisellä tavallaan sen, mikä on lievästi epämukavuusalueella ja missä kohdassa stressi tai pelko nousee liian dominoivaksi. Rentous ja rauhallisuus nopeuttavat koulutustilanteita. Samoin tällainen ”tunnekasvatus” lisää rentoutta, jonka vuoksi olisi hyvä lopettaa aina suurin piirtein tilanteeseen, jossa hevonen on rento ja rauhallinen. Turvallisuuden tunne on hevoselle tärkeää monissa tilanteissa, tämä tarve korostuu uusissa tai epämukavissa tilanteissa.

Perusasioita

Kaikki edellämainitut ovat perusasioita. Niiden äärelle on joskus hyvä palata ja miettiä, miten oma tai lainahevonen saa toteuttaa niitä hevoselle lajityypillisiä asioita omassa elämässään. Aina löytyy kehitettäviä kohtia, mutta nekin on hyvä tiedostaa ja pitää mieli avoimena uusille ajatuksille ja mahdollisuuksille.

Useat talliympäristöt ja hevosten olosuhteet on rakennettu enemmän ihmisiä kuin hevosia varten. On myös paljon tilanteita, joissa itse ei juuri voi tiettyihin perusasioihin vaikuttaa. Tällöin voisi miettiä, olisiko jotain muita keinoja tuottaa hevoselle mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käytöstään. Näiden asioiden ei aina tarvitse olla isoja, jo pienikin muutos voi vaikuttaa hevosen elämänlaatuun.

Löydät minut myös Facebookista

Palaa kotisivulle tästä

Alin kuva: Anniina Gullans



 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *